perjantai 16. joulukuuta 2011

Charlien hyvät puolet

"Tarkoituksena olisi miettiä oman hevosen parhaita puolia. Niitä on aina hyvä muistella, sillä varmasti jokaisella on hetkiä, jolloin kaikki ei oman hevosen kanssa mene ihan nappiin. Silti jokaisessa hevosessa on kuitenkin paljon hyviä puolia, joista välttämättä omistajan lisäksi moni muu ei edes tiedä."



Kiitän nyt ensimmäiseksi Sofiaa haasteesta, ja aloitan ensimmäiseksi kertomalla herran luonteesta. Luonnehan on myös hyvä piirre hevosessa, itse arvostan hyväluonteisia hevosia enemmän kuin huonoluonteisia. Nuo taas voidaan niin eritavoin luokitella mutta eipäs nyt mennä sivu suun aiheesta. Hyväluonteinen hevonen minulle on juuri kuin Charlie. Kun ostin sen niin luonne oli yksi mikä ratkaisi myös ostopäätöksen - missään nimessä en halunnut hevosta joka omaa pahoja tallitapoja yms. En ole elämässäni nähnyt niin seurallista hevosta kuin Charlie. Sitä kiinnostaa aina mitä puuhailet ja se haluaa aina seurata mitä tapahtuu. Huomion kipeä se osaa olla, ja huomiota se hakee päivittäin. Perus kauraa meille on joka päivänen harjaus, jolloin se kääntää pään ja yrittää seuraa kun sen omaa kaulaa harjataan.

Hyviä puolia on myös sen lempeät silmät jotka hohkuvat elämän iloa ja lämpöä. Ikinä ruuna ei ole äksyillyt, tai irvistellyt minulle. Ainut mitä se tekee on nuoleminen - voi tsiisus - siitä tämä ruuna tykkää ja se on minusta erittäin hellyttävää. Ensimmäiset kerrat kun menin katsomaan Charlieta, niin Noora näytti heti että Charlie osaa pussailla. Ja sitä se tekee tänäkin päivänä. Ja se todellakin nuolee naamaa, jotkut siitä tuskin tykkäävät mutta itse koen sen merkittäväksi vaikka loppupeleissä se ei ole varmaan hevoselle mitään. Charlie on myös erittäin rauhallinen maastakäsin, ja tykkään touhuta sen kanssa erilaisia hommia.




Sanotaan näin että hyvä puoli on se että se on myös ratsastukseltaan tyydyttänyt tarpeeni - eli osaa hypätä hyvin ja koulukin menee mukavasti. Charlien hyppy tyyliä on kehuttu heti siitä lähtien kun aloin valmentua. Itse en näe sitä, mutta muut sanovat sen olevan näpäkkä ja terävä - vai ovatko ne sama asia?. Tykkään ruunan säpäkkyydestä ratsastamisessa ja pukeista juoksuttelusta, jonka tähden olen varma ettei ruuna ole pystyyn kuollut. Mutta siltä tämä hevonen ei näytä missään tilanteessa, ei edes rankkojen treenejen jälkeen ole yhtään "naattimainen" vaan odottaa aina innoissaan lisää tehtäviä.

Lisää hellyttäviä puolia on se kuinka se seuraa minua aina valmennuksen jälkeen vapaana maneesissa kun keräilen esteitä. Mutta Charlie on vain silloin vapaana kuin kukaan muu ei ole hevosen selässä tai taluttelemassa maneesissa muuten vaan kun valmennettavat ystäväni. Otan yleensä satulan pois, ja ohjat laitan kaulalle solmulle ettei ne sotkeudu jalkoihin vahingossakaan kun päästän sen vapaaksi maneesiin. Charlie tallustelee perässäni, joskus tietenkin saattaa pysähdellä mutta kuten olen jo juoksutuksessa opettanut niin viheltämällä se saapuu luokseni ja se sama on toiminut myös maneesissa vapaana ollessaan.



Hevosessani on paljon hyviä puolia joita voisin luetella vaikka ensivuoteen saakka.. Mutta ehkä tuossa tulivat nyt tärkeimmät hyvät puolet + se kuinka ruuna on miellyttämisenhaluinen ja tekee aina parhaansa. Komeus on tietenkin yksi hieno piirre, vaikkei kovinkaan tärkeä:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti