Viime kirjoituksesta onkin taas aikaa.. Luulisi että kun on kesäloma ja ei ole kesätöitä niin olisi aikaa tulla kirjustelemaan tänne mutta ei. Kiirettä piisaa koko ajan. Mutta nyt yritän taas ottaa niskasta kiinni ja tulla ahkerammin päivittelemään - tai sitten taas ensipostauksessa pahoittelen taas että onpas siitä kauan aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut - no ei, nyt vähän järjestystä tähänkin elämään!
Charlie on ollut todella miellyttämisen haluinen viimeaikoina, varsinkin kouluratsastusta olemme treenailleet tosissaan. On toki päiviä kun herra ei millään jaksaisi tehdä töitä ja laittaa ranttaliksi mutta näitä nyt on vähentynyt. On se ihme kun hevosen pitää aina joka kerta kun kävellään alkukäyntejä tallin ympäri pomppia kulmissa kun jotain pirun öttimöttejä sataisi taivaalta. Välillä menee hermot, mutta pää kylmänä.. en tosissaan luovuta vaikka Charlie alkaisikin hyppimään ja kääntyilemään - mehän mennään vaikka sitten peruuttamalla ja näin asiat onkin hoidettu. Kun C huomaa etten anna periksi se luovuttaa kyllä nopeasti - joka on taas hyvä juttu. Koulukilpailuihin meidän piti osallistua mutten sitten sitäkään saanut aikaseksi. Pitäisi nyt alkaa katselemaan kisoja mutta mutta.. on tää nyt niin kiireellistä aikaa, pakko myöntää vaan.
Estevalmennuksissa ei olla nyt oltu pitkään aikaa, eikä edes itsenäisesti rataesteitä itsenäisesti hypitty. Sen sijaan olemme käyneet nyt kahdissa maastoestevalmennuksissa missä on ollut erittäin mukavaa. Toki Charlie oli aluksi aivan järkyttynyt että mitä nämä ovat, mutta ekojen kieltojen jälkeen sitten iloisena mentiin. Hauta oli aika järkytys kaikille valmennettaville hevosille, mutta siitäkin sitten loppujen lopuksi yli mentiin. Valmentamassa meitä oli Petri Nykänen joka laitto meitä tekemään jopa haastavempia tehtäviä kuin tutustumis tai harrasteluokassa. Toinen kerta kun olimme valmennuksessa meni paremmin, ja lopuksi menimme vielä pienen kisan - ilman aikaa toisin. Rata käytiin läpi ja lähtömerkin jälkeen lähdettiin. Oli niin siistiä että huhhuh - MUSTA TULEE VIELÄ KENTTÄRATSATAJA! Heti kun hevonen saa vielä varmuutta maastoesteillä sun muuta - ehkä ensivuonna sitten tuttari luokkaan kokeilemaan mitä tapahtuu. Pääasia tässä kuitenkin oli että hevonen nautti todenteolla, se sai kulkea juuri niin lujaa kuin halusi - ja kovaa mentiinkin. Mutta nyt on kello sen verran paljon että pitää painua pehkuihin.. Laittelen tästä parit kuvat vielä maastestetreeneistä!
kuvat isommiksi klikkaamalla
Charlie on ollut todella miellyttämisen haluinen viimeaikoina, varsinkin kouluratsastusta olemme treenailleet tosissaan. On toki päiviä kun herra ei millään jaksaisi tehdä töitä ja laittaa ranttaliksi mutta näitä nyt on vähentynyt. On se ihme kun hevosen pitää aina joka kerta kun kävellään alkukäyntejä tallin ympäri pomppia kulmissa kun jotain pirun öttimöttejä sataisi taivaalta. Välillä menee hermot, mutta pää kylmänä.. en tosissaan luovuta vaikka Charlie alkaisikin hyppimään ja kääntyilemään - mehän mennään vaikka sitten peruuttamalla ja näin asiat onkin hoidettu. Kun C huomaa etten anna periksi se luovuttaa kyllä nopeasti - joka on taas hyvä juttu. Koulukilpailuihin meidän piti osallistua mutten sitten sitäkään saanut aikaseksi. Pitäisi nyt alkaa katselemaan kisoja mutta mutta.. on tää nyt niin kiireellistä aikaa, pakko myöntää vaan.
Estevalmennuksissa ei olla nyt oltu pitkään aikaa, eikä edes itsenäisesti rataesteitä itsenäisesti hypitty. Sen sijaan olemme käyneet nyt kahdissa maastoestevalmennuksissa missä on ollut erittäin mukavaa. Toki Charlie oli aluksi aivan järkyttynyt että mitä nämä ovat, mutta ekojen kieltojen jälkeen sitten iloisena mentiin. Hauta oli aika järkytys kaikille valmennettaville hevosille, mutta siitäkin sitten loppujen lopuksi yli mentiin. Valmentamassa meitä oli Petri Nykänen joka laitto meitä tekemään jopa haastavempia tehtäviä kuin tutustumis tai harrasteluokassa. Toinen kerta kun olimme valmennuksessa meni paremmin, ja lopuksi menimme vielä pienen kisan - ilman aikaa toisin. Rata käytiin läpi ja lähtömerkin jälkeen lähdettiin. Oli niin siistiä että huhhuh - MUSTA TULEE VIELÄ KENTTÄRATSATAJA! Heti kun hevonen saa vielä varmuutta maastoesteillä sun muuta - ehkä ensivuonna sitten tuttari luokkaan kokeilemaan mitä tapahtuu. Pääasia tässä kuitenkin oli että hevonen nautti todenteolla, se sai kulkea juuri niin lujaa kuin halusi - ja kovaa mentiinkin. Mutta nyt on kello sen verran paljon että pitää painua pehkuihin.. Laittelen tästä parit kuvat vielä maastestetreeneistä!
