2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.
 |
| Sipoo 01.07.2011 |
Tämän kuvan olen itse ottanut, kun Noora Tökkeri hyppäsi Charliella. Tästä tulee niin hyviä kuin huonoja hetkiä mieleen, mutta enemmän hyviä. Charlie oli tuona aikoina vielä vähän lapsi ja vaikea ratsastaa, mutta oli tallilla niin mukavaa joka tapauksessa että sinne meni ihan vapaa-aikaakin viettämään. Tässä kuvassa Noora näyttää todella keskittyneeltä ja Charlie juuri siltä että, "hohhoijaa.. tämäkö muka este? missä ne suuret sitten ovat?". On Charlie kyllä niin lapsen näköinen tuossakin kuvassa ja tästä kuvasta huomaa varsinkin että on se väriä vaihtanut jos ei muuta. Voi olla myös että sekin hämää että tuolloin Charliella oli eriväriset varusteet kuin nykyään.
Sitten siirrytään nykypäivään.. Nyt olemme Charlien kanssa treenailleet kunnolla ja täyspäisesti kouluratsatusta. Estevalmennus jäi tällä viikolla väliin, kun olin itse virossa vierailemassa. Siitä reissusta ei tartte sitten sen enempää puhuakkaan. Olen myös ollut auttelemassa ystävääni Rossua Järvenpään talleilla missä aikoinaan minulla oli Dessi. Rosanna on kyllä niin paras hevosenhoitaja, joten mielelläni menen auttamaan häntä esteiden kanssa varsinkin kun vihdoin ja viimein hän löysi itselleen sopivan hevosen. Hevosen hän löysi virosta jota kutsutaan Letuksi, ja se vasta nätti tamma onkin ja osaavakin. Rossu kävi myös viime tiistaina ratsastamassa Charlieta kun itse olin sitä mieltä että se olisi itsemurha mennä hevosen selkään jolla on ollut vapaapäivä ja ei ole ulkonakaan ollut. Siis en kuvittele kaikista hevosista tuolla tavoin, mutta no.. Charlie on joskus vähän.. hullu. Kuitenkin ei se meno hullua ollut, vaikka nyt vähän otettiin ragea kun pyydettiin jotain asiaa tekemään kunnolla. Laukanvaihdot olivat varsin naurettavaa katseltavaa kun ruunan takapää oli aina monta metriä ylhäällä päin. Ruuna pääsi myös tuona päivänä hyppimäänkin vähän kavaletteja Rossun kanssa.
Itse olin tänään, lauantaina ratsastelemassa taas ja koulutreeni meni oikein maittavasti, mutta on se jännä kun fiilis voi laskea silmänräpäyksessä. Olin juuri lopettanut treenaamisen ja laittamassa selästä loimea kiinni ryntäiden kohdalta kun Charlie viskaisi päänsä salamannopeasti ja sainpahan sitten taas mojovan iskun poskipäähän. Tänä vuonna on jo kolme kertaa huuli auennut - joka on taas tullut pystyyn hyppimisen takia tai muuten kun kääntänyt maastakäsin päätä nopeasti ja nyt tämä. Noh, linimettiä naamaan - särki niin pirusti! Nyt naama tällä hetkellä poskipäästä punaisena ja toivottavasti ei enään ensiviikon lauantaina sellainen ole kun isot juhlat tiedossa. Liki 100 henkilöä tulossa sinnekkin. Meinasi vielä unohtua kun tässä leukaani hieroskelin että olihan tässä leuassakin parisen viikkoa sitten mustelma kun joku taas oli päättänyt alkamaan sikailemaan estevalmennuksessa ja innostuessaan hyppimään pystyyn. Huoh..
Jos ette ole vielä huomanneet lisäsin tuohon oikeaan laitaan kysely lomakkeen, joten nyt vastaamaan ahkerasti niin saadaan tätäkin blogia positiivsempaan suuntaan. Myös kommentteja voi aina pistellä, joko lukiana tai anonyymina. Risut ja ruustu aina tervetulleita, "virheistä oppii"! Uutena juttunu on myös oikeassa palkissa Charlien videoita YouTubesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti